Lapset sai enolta lahjaksi jakkaran. Tällainen se oli...
...ja tällainen siitä tuli. Hahmottelin kuvion mallin sanomalehtipaperille lumihiutalesysteemillä ja sekoittelin sopivan värisävyn vanhoista maalinjämistä kun en viitsinyt ostaa uutta maalia yhden jakkaran takia. Vähän suurpiirteistä puuhastelua siis taas, mutta tuli siitä silti sellainen kuin pitikin. Aina ei tule.
Mulla on ilmeisesti jokin mieltymys jakkaroihin kun niitä on meille kerääntynyt kuulemma liikaa. Tässä kokoelman parhaat palat. Näitähän on esitelty täällä ennenkin.