Joulujuttuja

Jouluksi ois kiva tehdä kaikki ruuat, lahjat ja kortit itse, leipoa sataa sorttia ja askarrella kaikki illat, mutta kuinka ollakaan, nyt ei oikein ole ollut aikaa. Joten olen oikaissut aika monessa kohtaa ja tehnyt edellä mainituista niitä, mihin on tullut kaikkein suurin inspis. 

Tässä jotakin niistä:

Sytykeruusuja kananmunakennoista ja kynttilänjämistä. Näitä ehkä annan lahjaksi jollekin, joka omistaa takan tai mökin. Vilja auttoi tekemisessä. 

Hyasintteja pitää olla jouluna! Ne muovipurkit tietty on niin rumia ettei niitä sellaisissa voi pöydälle laittaa. Hillopurkki käy tähänkin.

Pipareita ja piparkakkutaloja. 

Näitä Ville vie Forssan sukulaisille. Pulloista tuli oikein nätit ihan vaan paperinarulla ja kartongista leikatuilla korteilla, ainoa miinus on tuo Villen käsiala.

Langanpätkäpipo ja vähän muuta

Lankojen päättely on suunnattoman rasittavaa, joten tein tällä kertaa pipon ja lapaset solmimalla langanpätkät valmiiksi yhteen ja kerimällä niistä kerän. Tähän ei mikään pätkä ole liian lyhyt joten näihin saa kätevästi pienemmätkin langanjämät käytettyä. 

Tällainen tuli piposta: 

Ja lapasista tällaiset:

Ohimennen tein kummipojallenikin lapaset. Valkkasin langat komeron hämärissä ja aloin illalla kutoa. Aamulla kun näin puolivalmiit tekeleet päivänvalossa, ne olivatkin ihan eri väriset kuin luulin. No, samapa tuo. Marraskuussa aurinko paistoi Turussa kuulemma yhteensä 5 tuntia, tällaista se sitten teettää. 

Raitasukat

Päivän Turun sanomissa valitettiin asunnoista, joissa on niin kylmä että pitää oikein laittaa villasukat. Meilläkin on kylmä, mutta minusta ei ole ollenkaan surkeaa joutua käyttämään villasukkia. Nehän on ihanat. Ja niitä kyllä kuluu. Tässä viimeisimmät:

Viljan synttärit

Pimeä marraskuinen viikonloppu meni herkkuhumalassa. Vilja syntyi kuusi vuotta sitten isänpäivän iltana ja tänäkin vuonna isänpäivää juhlittiin synttärijuhlallisuuksien ohessa. Lastenkutsut kuitenkin siirrettiin suosiolla maanantaille. Vilja kutsui 10 kaveria - jotenkin epähuomiossa unohdin asettaa rajat vierasmäärälle... Mutta pikkutytöt käyttäytyivät mallikelpoisesti, paljon naurua ja vain vähän itkua. 

Isänpäivän vieraille tein feta-pestopiirakan vähän aikuisempaan makuun (resepti Hellapoliisilta). Piiraassa on lähinnä rasvaa eri muodoissa, ja siksi se olikin hyvää. Vaikka on jo marraskuu, pihalta löytyi vielä koristeeksi pari kukkaa, ketunleipiä ja timjamia. 

Lapsille sitten sokeria monessa muodossa. 

Mansikka-rahka-kermakakku karkkikuorrutuksella. Koristelu tuli tehtyä todella sutjakkaasti 1-vuotiaan roikkuessa lahkeessa, mutta joskus paras lopputulos tuleekin kun ei fundeeraa liikaa. 

Ajattelin, että näistä naperoiden on pakko tykätä: suklaaseen dipattuja vaahtokarkkeja strösseleillä. 

Sokeripäissään kuunneltiin Robinia ja tanssittiin. 

Päivänsankari halusi noudattaa perinteitä, joten ohjelmassa oli myös ongintaa. Tein saaliiksi karkkipussukat ja jostain syystä pussit piti askarrella itse. Kaavapaperia, liimaa, teippiä, tussi ja sabluuna, helppoa kuin mikä.

Hertan synttärit

Hertasta tuli 4-vuotias ja viikonloppu vietettiin sitä juhlien. Lauantaina tulivat kaffettelemaan isovanhemmat ja sunnuntain kesteille kummit ja parit kaverit. Koska viikonloppu oli törkeän helteinen, kakkukaffet katettiin vaihteeksi varjoisalle terassille. 

Helteet houkuttelivat enemmän rannalle kuin kuumaan kyökkiin leipomaan, joten mitään monensorttisia leipomuksia ei tällä kertaa väännetty. Pari kakkua tietenkin sentään. Mansikkakakku orvokeilla ja mintulehdillä: 

Sekä perinteinen charlotte russe:

Täytteenä mustikkaa ja vadelmaa, koristeena kukkia ja marjoja pihalta.

Ihana juhlakalu ja äidin helmat.

Taisto löysi herkullisia tähteitä. 

Juhlinnan lisäksi päivä oli iloinen kaikin puolin, aamulla pihaleikkejä ja saippuakuplia.

Päivällä uiskentelua Saaronniemessä. 

Taiston synttärit

Ihana pikku Taisto täytti 1 vuotta ja tapausta juhlittiin viikonloppuna ensin sukulaisten ja sitten kavereiden voimin. Kaveripiiriin on sattunut paljon vuosikerran 2012/2013 -lapsia, joten pihalla oli riittävästi naperoita ja niiden perässä juoksevia vanhempia.

Lapset, mikä ihana tekosyy! Nimittäin leipomiseen ja pihan koristeluun, muun muassa.

Tein serveteistä pom pomeja (ohjeita löytyy netistä), isosisko Vilja auttoi niiden ripustamisessa omenapuihin. Viljan kanssa myös keräiltiin kukkakimppuja pihan rikkaruohoista. Viereisessä kuvassa pienempi isosisko Hertta, jonka mielestä parasta missä tahansa juhlissa ovat keksit. 

Tarjoiluja. Mansikkakakkua sun muuta. 

Savukalavoileipäkakku. Nämä on Villen heiniä.

Suklaakakku appelsiini-tuorejuustotäytteellä. Leipomukset tulee useimmiten tehtyä netistä napatuilta, sovelletuilla ja yhdistellyillä resepteillä, joten lopputulos on uniikki, joskus tulee parempia ja joskus pahempia. Koristeeksi riittää muutama orvokki, ne on niin kauniita. 

Tein shakkiruutukeksejä nostalgiamielessä. Pienenä äiti teki näitä aina synttäreille. 

Kai lastenkin synttäreillä voi ottaa vähän kuohuviiniä? 

Perhepotretti, joka kertoo enemmän kuin tuhat sanaa. 

Piha toukokuussa

Meidän piha on vanha (vuodelta -64) ja boheemi ja juuri siksi tykkään siitä. Siellä kasvaa vähän mitä sattuu ja mistä sattuu, kukkia puskee rappusten raoista ja milloin mistäkin ja joku voisi jopa väittää että piha on vähän rempallaan. Mutta siistit laatoitukset ja tuijarivistö ei vaan ole mun juttu - meidän piha on jännempi! Pääosin se on tietty edellisen asukkaan aikaansaannosta. Kuvat on luonnollisestikin rajattu niin, ettei rumat pihavajat tai naapurin Karjala-päivänvarjot näy.

Takapihaa ja omenapuita.

Meidän isällä on sympaattinen tapa tuoda meille joka äitienpäivänä hedelmäpuu pihalle istutettavaksi. Tässä parin vuoden takainen kirsikkapuu. Viereisessä kuvassa pieni kasvimaa, jossa kasvaa aina enemmän rikkaruohoja kuin mitään muuta. Mutta ei se mitään! On se silti hauskaa kaivaa sieltä ne pari perunaa. 

Naapurin rajalla kasvavat muhkeat syreenipuskat. Toimii hyvin myös näköesteenä.  

Parasta toukokuussa: omenapuiden kukinta!

"Kaalit" eli vuorenkilpi, vai mikä tuo on (ja Hertta).

Jotain kaunista on naapurinkin pihalla. Rapareperia ja jotain valkoista. 

Lemmikkejä tunkion reunalla. Kiva että joku viitsii kasvaa rumalla tunkiolla.