Ikuisuusprojektitkin näköjään valmistuvat joskus. Tämän peiton virkkaamisen aloitin varmaan kolme vuotta sitten ja tein vain silloin kun huvitti ja silloin kun oli seuraa koska vähän yksitoikkoista on tuo samanlaisten ruutujen vääntäminen. Monta hauskaa juttua, surullista tarinaa ja mehevää juorua tätä tehdessä tulikin ruodittua, kässäkerhossa ja muualla.
Lanka on suurimmaksi osaksi Dropsin Paris-lankaa, seitsemää puolisatunnaisesti valittua väriä.
Tämän alla sopii nyt sitten pikku karvapäiden, ja niiden äidin, loikoilla soffalla. Isä ei ehdi kun sen pitää kokata ja tiskata.
