Piparkakkuja

 Piparien leivonta on parasta joulun odotusta! Tänä vuonna meidän huushollissa joulun odotus on tosin ollut hieman... erilaista, näin kauniisti sanottuna. Odotetaan lähinnä sitä, ehtiikö putkirempan akuutein vaihe valmistua ennen joulua (vessa ja suihku ois kiva!) ja malttaako vauva olla syntymättä kiireen ja kaaoksen keskelle. Myös kolme vesirokkoa ja pari flunssaa tuli sairastettua alta pois. Mikään ei silti ole estänyt leipomasta pipareita ja juomasta glögiä siinä samalla. Vilja ja Taisto tykkäävät leipoa, Herttaa kiinnostaa enemmän syömispuoli ja se istuu valmiiksi pöydän ääreen odottamaan kun uunista alkaa tulla tuoksua. Taistonkin piparit tulee kyllä syötyä siinä vaiheessa kun taikinaa on vähän aikaa kaulittu, viimeistään ne pellille päätyneet raa'at kikkareet. 

Piparit koristeltiin karkeilla ja pikeerillä. Yläreunassa näkyy Viljan koristelemat. Mahdollisimman monta karkkia per pipari.

Talo tehtiin myös, tänä vuonna tuli tällainen. 

Näitä myytiin partion joulumyyjäisissä, lasipurkkeihin pakattuina. 

Joulukalenteri

Tein lapsille loppumattoman jämälankavaraston tarvikkeista uuden joulukalenterin. Luukkuja käy tonttu aina yön aikana täyttämässä. Välillä tosin tonttu on unohtanut, tai ollut vähän myöhässä. Jos luukusta löytyy karkkia, se on aiheuttanut Viljalle matemaattista päänvaivaa: miten jakaa ne pikkusisarusten kanssa niin että jako vaikuttaa tasapuoliselta, mutta itse saa kuitenkin eniten. 

Islantilainen villapaita

Villelle villapaita. Innostuin näistä kun ostin äidilleni eläkkeellejäämislahjaksi islantilaisneulekirjan. Islanti kuulostaa romanttiselta ja olen aina halunnut käydä siellä, mutta sitten katsoin islantilaisen leffan Syvyys ja siellähän olikin ankeaa, kylmää ja pimeää. No, osaa ne silti, tai ehkä juuri siksi, tehdä hienoja villapaitoja. 

Tässä se kirja ja kannessa kuva kyseisestä villapaidasta. Ohjetta piti vähän soveltaa kun ostin eri paksuista ja -väristä lankaa kuin kirjassa. Ville näyttää kyllä yhtä viluiselta kuin kuvan mies, villapaidasta huolimatta.

Mekko miesten paidasta

Ostin Villelle joskus Nizzasta tällaisen paidan, mutta se oli käynyt pieneksi - onneksi sentään hartioitten eikä mahan kohdalta. Kangas oli niin kiva, etten malttanut heittää pois vaan päätin tehdä siitä mekon. 

Vuori tuli vanhasta mekosta, ja sitten vähän pitsikangasta. Eipä muuta. Tuo voodoo-Hello Kitty -neulatyyny on joskus herättänyt pahennusta.

Kas tässä lopputulos. Vaikka tyttöjen lisäksi myös Taisto on suuri mekkojen ystävä, en silti tiedä, ehtiikö tätä kukaan käyttää, kaapissa on nimittäin jo ennestään mekko poikineen. Mutta kun ne vaan on niin söpöjä...

Norsupipot

Nassikoille syyspipot vihaisista norsuista. 

Pipopäät kesän viimeisellä veneretkellä Kajakulmassa. Tai ehkä se kesä meni jo ennen lokakuuta, mutta retkellä kuitenkin. Kylmä oli, pilkkihaalarit olisi ehkä ollut sopivampi asu. Lähtiessä isoisä ruttasi potkuri kiveen, kuten tapana on, joten siihen se veneilykausi on hyvä päättää.

Leivontaa

Tässä vielä viime kesän kakkuja ja sen sellaista. 

Äitienpäiväksi pavlova. 

Villen bravuuri, voileipäkakku. Hieno ja hyvä!

Raskauspahoinvointi karsi tehokkaasti ylimääräisen energian, joten mitään suuren suuria kekkereitä ei järjestetty Taiston synttäreiksi. Jotain pientä kuitenkin.

Synttäripoika ja isosisko. 

Mansikkamarenkikakku. 

Hertan loppukesän synttäreille leivoin minipavlovia ja jotain vadelma-vaahtokarkkileivoksia, jotka kuulostavat paremmilta kuin olivat,

Tässä vähän arkisempaa leivontaa viime viikolta, tehtiin Viljan ja Taiston kanssa pullia. 

Vauvan kirjoneulevillatakki

Kaveri sai vanhoilla päivillään (saman ikäinen kuin minäkin, eli vanha) ensimmäisen vauvansa, ja sillekin piti tietysti kutoa jotain pientä ja ihanaa. Tuli visio valko-harmaasta kirjoneuleisesta villatakista. Lopputulos kuta kuinkin vastaa visiota, aina näin ei käy. Langat Dropsin Baby Merinoa ja malli siis hatusta vedetty. Loppulangoista tein omalle tulokkaalle sukat ja lapaset. 

Kirjavat villasukat

Mielenkiinto on nyt ollut jossain aivan muualla kuin blogissa, mutta ehkä tässä taas aktivoidutaan kun seuraava äitiyslomakin jo häämöttää. Yllätimme itsemme - ja ehkä pari muutakin - haluamalla vielä yhden lapsen. Alkukesä meni pahoinvoidessa, loppukesä veneillessä ja muussa kivassa. 

Syksyisin tulee väistämätön villasukkainspis, joten tässä viimeisimmät. Kaverille synttärilahjaksi. 

Amandan tilkkupeitto

Saimme kunnian ryhtyä erään pienen ihmisen kummeiksi. Tässä kyseinen pieni ihminen, Amanda, ristiäisissään. Ristiäiset olivat kivat vaikka omat lapsemme pitivät jälleen huolen siitä ettei tunnelma käynyt liian hartaaksi tai juhlalliseksi. Seremonian aikana Taisto mönki helmojen alla ja Hertta kiipeili Villen selässä. Muun muassa. 

Ompelin ristiäislahjaksi tilkkupeiton. Jotenkin vauvat ja tilkkupeitot kuuluvat yhteen. 

Peitossa on muutamaa vanhaa pussilakanaa sekä laukkua, äitiyspaitaa ja hametta. Ainakin. 

Myös villasukat ja vauvat kuuluvat yhteen. Tässä taannoisella Hong Kongin reissulla kudotut töppöset. Minnekään ei lähdetä ilman eväitä ja käsitöitä.

Mekkojen jatkoaika

Hertta rakastaa mekkoja ja ne sopiikin sen sirolle, kapealle ja pitkäkinttuiselle olemukselle hyvin. Nämä koon 86 kirppikseltä joskus löydetyt mekot ovat sopivat levyiset mutta jo vähän liian lyhyet. 

Koska perhosmekko on Hertan lemppari ja tuo toinenkin mekko tosi kiva, tein niihin pidennykset ja nyt niillä liihotellaan taas! Toisen helmaan piparkakkureunus puuvillakankaasta ja toiseen pitsiä. Siinä se.

Taustalla Villen ihanat antifitverkkarit. Ehkä rumin vaatekappale mitä kaapista löytyy. Tavalliset collegehousut eivät ilmeisesti istu tarpeeksi huonosti ja roiku riittävästi. 

Villasukat, taas

Sain tällä kertaa vision tällaisista vähän simppelimmän värisistä suksista. Yleensä nimittäin tulee tehtyä jotain riemunkirjavaa. Toteutus oli tosiaan sen verran yksinkertainen että näiden kutomiseen riitti noin puolikkaiden aivojen ja yhden silmän käyttö.

Villen mielestä näissä on ysärivärit. Ei se mitään. 

Peitto isoäidinneliöistä

Ikuisuusprojektitkin näköjään valmistuvat joskus. Tämän peiton virkkaamisen aloitin varmaan kolme vuotta sitten ja tein vain silloin kun huvitti ja silloin kun oli seuraa koska vähän yksitoikkoista on tuo samanlaisten ruutujen vääntäminen. Monta hauskaa juttua, surullista tarinaa ja mehevää juorua tätä tehdessä tulikin ruodittua, kässäkerhossa ja muualla. 

Lanka on suurimmaksi osaksi Dropsin Paris-lankaa, seitsemää puolisatunnaisesti valittua väriä. 

Tämän alla sopii nyt sitten pikku karvapäiden, ja niiden äidin, loikoilla soffalla. Isä ei ehdi kun sen pitää kokata ja tiskata.