Joulukortit

Tehtiin tänä vuonna tällainen joulukortti. Pesueesta kuva ja photoshopilla siivet (kuten yleensä, mä ideoin ja Ville toteutti). Koska lasten kuvaaminen on hieman haastavaa, ensimmäinen räpsähdys jossa kaikki kolme on suunnilleen aloillaan, sai kelvata. 

Alkuperäinen kuva:

Askartelin kuviin erilaisia taustoja. 

Koska korteista tuli eri kokoisia eivätkä ne mahtuneet normaaliin kirjekuoreen, tein "kuoret" punaisista ja vaaleanpunaisista A4:sta - eli paperi kortin ympärille, taitellaan ja kiinnitetään teipillä. Ja pari tarraa koristeeksi. 

Piparit

Kotona pienenä äiti teki aina jouluksi piparkakkutalon, joten nyt mäkin sitten teen omille lapsilleni.

Talo ja sen "kellari", kuten Vilja sanoi. 

Viljan kanssa leivottiin talon lisäksi tietty muitakin pipareita. Hertta osallistui lähinnä syömispuoleen. 

 Ajattelin, että päiväkodin tätejä on varmaan syytä hiukan lahjoa jouluna. Pelkät piparit on ehkä vähän tylsä ja kulunut lahja, mutta ehkä tällaiset koristellut karkkipiparit kelpaavat. 

Varsinkin jos ne laitetaan nätteihin purkkeihin:

Jalanjälkiä

Syntymämuistoja. Vaikka itse synnytykset eivät ole mitään kaunista muisteltavaa, jäi synnäriltä kivoiksi muistoiksi elämän ensimmäisistä hetkistä kätilöiden ottamat vauvojen jalanjäljet. Laitoin ne oikein raameihin. Ihan kiva, että keskolassakin vaivaudutaan lapsen hengen pelastamisen lisäksi näpertelemään tällaisia. 

805 grammaisen ihmisen jäljet. Pienet ja söpöt. 

Vaaleanpunaista ja imelää

Viikonloppuna juhlittiin sekä isänpäivää että Viljan synttäreitä. Mähän olin viisi vuotta sitten niin romanttinen, että synnytin Villelle isänpäivälahjaksi vauvan. Nyt meni koko viikonloppu mukavassa sokerihumalassa ja mikä parasta, mässäiltävää jäikin. 

Isä ei saanut aamupalaa sänkyyn, koska äiti oli vähän väsynyt ja muutenkin pienempi päivänsankari varasti show´n. Kekkeröinti sujui tällä kertaa hyvin eli ilman verenvuodatusta (Viljan synttäreiltä on joskus lähdetty ensiapuun paikattavaksi).

Charlotte russe, nuoremman juhlakalun pyynnöstä.

Cupcakes. Näistä Ville kommentoi, että kyllä ne lapsille kelpaa. Kriittisiä ollaan.

Mutakakku. Parasta jätskin kanssa!

Vilja ja uusi paras ystävä päiväkodista. 

Askartelin koristeeksi viirinauhoja. Tosi simppelit: erivärisiä papereita, liimaa ja puuvillalankaa. 

Juhlista väsähtänyt keiju. 

Lapaset x 2

Jokasyksyisen lapasinspiraation tulosta. Nuo kolme lankakerää sattuivat olemaan lankaröykkiössä vierekkäin ja huomasin että onpa hyvä väriyhdistelmä, niistä pitää tehdä jotain. Kirjoneuleita ei liikaa (=lainkaan) pidä suunnitella, aletaan vaan kutoa ja katsotaan mitä tulee!

Kaverille kans:

Villatakki Hertalle

Kudoin Hertalle jämälangoista värikkään villatakin. Oikeastaan aloin tehdä sitä Viljalle, mutta siitä sattuikin tulemaan Hertan kokoinen. 

Hertta on niin kaavoihin kangistunut pukeutuja, että uuden villatakin hyväksyminen vei hetken. Ja sehän on raivostuttavaa kun lapselle on tehnyt tai ostanut jonkun omasta mielestä kivan vaatteen, eikä kiittämätön napero suostu edes laittamaan sitä päälleen! No, villatakki huolittiin sitten kuitenkin (tähtipipo puolestaan on niin rakas, että sen pois ottamisesta nousee äläkkä).

Leikkimökki

 No siinä se nyt on. Isoisä lupasi tehdä tytöille leikkimökin, mutta yllättävän paljon siinä riitti hommaa myös mulle ja Villelle. Rakennuspuut ovat isoisän metsästä ja ainoa mitä hankittiin uutena, oli maalit. Helpommalla tietysti olisi päässyt kun olisi ostanut mökin Bauhausista.

Malli on suunnilleen sama kuin mun vanhassa leikkimökissä, joka vieläkin nököttää Pyhämaassa meidän vanhan kotitalon pihalla. 

Sisustusta:

 Asukkaat:

 Mökissä leikitään useimmiten kioskia. Ville ja Taisto ostoksilla. 

Taiston uusi villatakki

Olen suuri villatakkien ystävä, joten totta kai Taistollekin piti kutoa oma. 

Sopii hyvin karhupipon kanssa. 

Ei sitä tosin yleensä sisällä pidetä, vaikka meillä onkin kylmä - tai siis mukavan viileä.  Ja Taistohan on karaistunut kun se kävi koko viime talven avantouimassa. 

Askartelua & tuunausta

Isoisä toi tytöille pari puista jakkaraa. Ne olivat puunvärisenä aika tylsiä, joten maalasin ne kellariin jääneillä ulkokalustemaalien rippeillä. Aika kivat tuli! 

Perhoskuvion "sabluunana" käytin servettitelinettä:

Ostin kirppikseltä yksivärisen punaisen t-paidan tuunattavaksi. Vähän tilkkuja ja tikkausta sekä raidalliset hihat vanhasta paidasta, ja Hertta sai "uuden" vähän iloisemman paidan.  

Viljan päiväkotilokeroon piti viedä valokuva ja päätin vähän koristella sitäkin askartelemalla vaaleanpunaisesta kartongista tuollaiset prinsessatyyliset kehykset. Viljalla on prinsessavaihe, valitettavasti. Tai no, parempi sen nyt on olla kuin parikymppisenä, ettei siitä tule mitään Tuksua sitten. (Kuva Hanne Crozier/Studio iHanne.)

Aita

Tämän kesän projekteja: aita. Tontti kaipasi rajoja (lue rivien välistä...), joten päätin, että aita on saatava ja heinäseipäistä tulee sopivan korkuinen. 

Tässä sitä tehdään. Kuten yleensä, minä vastasin suunnittelusta ja Ville sai osallistua toteutukseen, halusi tai ei. Mietittiin tässä yhteydessä, että rahankäyttö on hieman muuttunut tässä viime vuosina, aiemmin ei olisi tullut mieleenkään maksaa 140 euroa jostain homeisista, puoliksi lahonneista seipäistä! Sillähän saisi festariliput ja kaljaa.

Tällainen siitä tuli. Vinossa ovat, mutta meillä ollaan suurpiirteisiä. Sitäpaitsi se jotenkin sopii tuohon aitaan - ja meidän pihaan. 

Istutin kesäkukkia aidan juurelle. Visioissa oli, että aitaa pitkin kasvaa erilaisia köynnöksiä, mutta sellaiseen ei aika eikä kärsivällisyys riitä. Aika kitukasvuisia nuo kesäkukatkin. 

Pari ruusupapua siinä sentään kiipeilee. 

Armi vahtimassa reviiriä. 

Ja hellepäivän parhaat leikit: pikkusiskon kastelu puutarhaletkulla.